Nimimerkin Että Mitä? huomio on mielenkiintoinen.

Eläinlääkärin asema on kunnallisessa virkakoneistossa erilainen, hän on virkamies ja Jikillä töissä, ja samalla yrittäjä. Eläinlääkäri ei ole kiinteistösijoittaja, vaan kunnan virkamies, joka on tässä tapauksessa hankkinut itselleen toimitilat.
Toinen asia sitten tyystin on se, että kelvottomat Letontien tilat ovat huutaneet vuosia uudistusta. Uusiin tiloihin mahtuu vaikka hevosen juoksumatto. On mielestäni suunintektukin. Tila palvelee kurikkalaista uutta hevoskuumetta hyvin.

Asioita ei kannata mitenkään verrata Fortumin talon vuokraamiseen, mutta huomio on mielenkiintoinen, koska siitä tullaan keskustelemaan varmasti.

Joka tapuksessa Kärrytien kiinteistö on kiistaton ja viksu veto verrattuna Fortumin kiinteistön sotkuun. Mulla on käsitys että kaupunki olisi jossain vaiheessa ollut väliaikainen osakas Kärrytien kiinteistössä. Homma taitaa olla Harmasen näpeissä kuitenkin. Asiassa tuskin on minkäänlaista ristiriitaa, ei puhuta erillisistä remonttikustannuksista tai "pääomavuokrista". Vuokra on kaiken lisäksi kohtuullinen.

Tämä tieto minulla on, oikaiskaa jos olen väärässä.

Mikä on 7 - 4 ?

Kurikassa touhuttiin strategioiden kanssa. Nyt ne on unohdettu. Strategia toimii vain jos sitä päivitetään. Aivan sama juttu on kaupungin nettisivujen kanssa. Kumpikaan ei tule koskaan valmiiksi.

On mielenkiintoista nähdä minkälaisen maaseutustrategian hallitus on eilen hyväksynyt. Strategian tekemisessä pitää ottaa monta asiaa huomioon.

Strategia on muuten vähän mitäänsanomaton sana. Miksi emme puhuisi toimintasuunnitelmasta. Ainakin kaupungin markkinointisuunnitelma kaipaisi jatkuvaa remonttia.

Eilen on myös päätetty jokilaivaprojektista. Ei hassumpi ajatus.
ajatus on mielestäni paljon parmepi kuin jokin sähköauto. Jokilaiva-aloite on tullut aktiivisilta äijiltä. Olisiko kaupungin rooli sellainen, että se olisi mukana käynnistämässä asiaa ja matkan varrella vetäytyisi sivuun esimerkiksi myymällä omaa osakekantaansa pois ?
Joen hyödyntäminen on postitiivinen juttu.

Sarvijokea on eilen esitetty moderniin puukaupunkihankkeeseen. Kylällä on erityisasema Kurikassa.

Esityslistalla on ollut taas myös Fortum-talon vuokrausasia. Olisi ollut jännä olla kärppäisenä katossa seuraamassa keskustelua. Vuokrataanko talo kaupungille ja mihin tarkoitukseen ?

Joskus tuntuu että hallituksen ja valtuuston kokouksissa ei mennä eteenpäin, eikä päätetä oikein mistään. Kokouksen jälkeen on usein mitäänsanomaton olo.
Kauno Kyvykäs kommentoikin osuvasti asiaa: Kurikassa valtuuston kokous on budjetin ja ylikypsien valtuustoaloitteiden siunaustilaisuus, sekä konsulttien hoitamien turhanpäiväisten hankkeiden tiedotustunkio.

Blogin kirjoittaminen on joskus hiukan tuuripeliä. Koska tekstin kanssa ei paljon tule tuunailtua, vaan se suolletaan tosta noin vaan nopeasti, on suuri vaara että teksti on punnitsematonta. Näin kävi. Kattelin mitä olin kirjoittanut. Aika soopaa tuli.
Yritin sanoa monta asiaa kuitenkaan onnistumatta yhdessäkään.

Öitä kaikille. Huomenna uus päivä.
Silloin jatkan lietteen ajoa ja muokkausta heti aamusta. Päivällä laadin yhden artikkelin Rakennusmaailmaan. Jossain välissä moikkaan sikoja.
Puinteja on 15 hehtaaria ohraa enää jäljellä. Rypsinpuintia on 40. Rahtipuintia on 15 ja pystykauppoja muutama kymmenen hehtaaria. Syyskylvöjä pitäisi valmistella 50 - 60 hehtaaria. Koneviestiin laadin kolme juttua ensi viikon mittaan. Torstaina on listapalveri Intolassa. Sinne saa tulla kuka haluaa, se on avoin kaikille. aika kiire viikko tiedossa. Kaikke aen pysty tejkemään, se on varma.

Olen aika väsynyt nuorimies. Jostain pitäisi keksiä jaksamista ensi viikkoon. Vaikka syksy ei ole ollut erityisen raskas, pieni uupumus painaa silti. Kaavailen tehokasta työaikaa kuudesta kahdeksaan joka päivä. Silloin ehdin. Mutta kun ne päivät ei oo tehokkaita.
Ainakin pitäisi lenkillä käydä. Muuten käy kuten ruottalaiselle lakaisukoneen kuljettajalle kun joutui liikenneympyrään: Tuli hulluksi.

Ei tämäkään teksti hyvä oo, mutta ainakaan en yritä sano amitään viisasta. Se ei sovi tähän päivään....

Lehdistön tehtävä on olla totuudenmukainen ja kertoa kansalle mitä maailmassa tapahtuu. Uutispävä Demari on lehti, joka ei tähän tunnu pyrkivän. Ei ainakaan maatalousuutisoinnissaan.
Demarit ja vasemmistoliitto ovat ilmoittaneet olevansa yrittäpuolueita. Esimerkiksi SDP: varapuheenjohtaja Gutsenina-Richardson näki ennenvanhaiset kräätärit ja suutarit nyky-yrittäjien veroisina. Tämän päivä yrittäjä on toki jotain muuta. 1800-luvulla ei ole tehty alvi-ilmoituksia.
Demarit eivät ole siis vielä huomanneet että myös maatalouden harjoittajat ovat yrittäjiä, muuten vain kadehdittavia. Olen huomannut, että maatalouteen suhtautuminen elinkeinona vaatii jatkuvaa päivystämistä barrikaadeilla. On usein niin että puolueesta riippumattakin näkemykset saattavat huimata. Kepulaisilla ja kokoomuslaisillakin kansanedustajilla on ollut melko kipakkoja näkemyksiä. Heihin voi sentään vaikuttaa, mutta SDP:lla on näkemys tiukka ja yhtenevä yhtenevä: Rahat pois ja ruoka Ruottista !
Uutispäivä Demari vertailee maataloustukia työttömien saamaan avustuksiin. Näillä asioilla ei ole mitään vertailupohjaa, mutta lukuarvoa kyllä. Lisäksi SDP:n ja SAK:n yhteinen näkemys on, että maatalouden tuet ovat paljon isommat kuin on sanottu ja maatalouden eläkemaksut ovat liian pienet. Tässä kohtaa he jättävät taas kertomatta ison osan kokototuutta. Kovanoloisellakin kaiken maksaneella maatalousyrittäjällä eläke on tonnin jommalla kummalla puolella. Monen eläkeraha on sukanvarressa, jos on.
Maataloustuloa verrataan usein keskustelussa palkkatuloon. Jos asiaa tarkastellaan oikein, huomataan että maataloustuloksi luettavasta tulosta on usein iso osa muuta kuin maataloudesta tullutta, timprausta tai urakointia. Kaikilla on oikeus mielipiteeseen, mutta lehdistöllä on velvollisuus totuudenmukaisuuteen.
Miksi maatalous hiertää sitten joidenkin kengässä ? Johtuuko se siitä, että leipävärkit saatiin ennen vanhaan omasta jauholaarista ja maito pihan perältä. Suurin syy on tiedonpuute, jota Uutispäivä Demarikin viestinnällään lisää. He eivät muista että siellä pihan perällä on tunkiokin.


Tämän vuoden korjuuolosuhteet olivat Keski-Eurooppalaista luokkaa, puintikosteudet olivat kymmenen pinnassa. Sadon määrä oli vaihteleva, laatu kohtuullinen ja hinta oli yllättävän hyvä.